Harvinaislaatuinen juhannus, ollaan nimittäin vain oltu kotosalla. Toisen Kertun sain pääteltyä loppuun ja Branching out on jo yli puolen välin. Aloitin myös yhtä pipoa muutamaan otteeseen, mutta kyllästyin, joten se pääsi purkuun. Kolmea lapas-kirjaa myös on tullut selattua ees ja taas läpi, sormet syyhyäisi alotella jälleen uutta projektia. Harvinaista tällainen, tavallisesti hyvä, että saan yhtäkään työtä edes aloitettua, nyt taas ei jaksaisi keskittyä vain yhteen, vaan koko ajan pitäisi aloittaa jotain uutta.

Taapero, vajaa 1,5v.,  yllätti kyläreissulla. Ilmoitti, kun lähtöä tehtiin: "Lähetään vetään!" Siinäpäs äitillä ja isillä naurussa piettelemistä. Eipä kyllä olla tommosta ikinä suustamme päästetty, tiä sitten mistä on tyttö vaikutteita saanu..