Anopin huivi valmistuu pikkuhiljaa, pitäisi löytää jostain hirveä turbovaihde, sillä maanantaiksi pitäisi olla valmis ja ainakin vielä 30 riviä on tehdä. Asiaa ei toki helpota se, että kutominen onnistuu vain tuon taaperon nukkuessa, muuten ilmestyy yksi ylimääräinen käsipari auttamaan kutomisessa.. Välissä tuleekin ihmeteltyä, että miten muut äidit, joilla on tuollainen avulias taapero kotona, pystyvät kutomaan, kun itsellä on päivän aikana hurjat pari tuntia taaperotonta aikaa kutomiselle :S

Aikaa vie myös lenkkeily, ensi kuussa pitäisi lähteä Oulangan kansallispuistossa käymään vaelluksella ja liikuntaa olen viimeksi harrastanut.. Ei voi edes muistaa! Onneksi nyt on tullut tavaksi lenkeillä käynti, tunnista kolmeen tuntiin päivässä vierähtää kierrellen Rovaniemen kaupunkia. Hirveä hinku vain olisi jo sille vaellukselle!

Pitänee siirtyä vielä vähäksi aikaa, taaperotonta aikaa minulla varmaan vielä vartti, joten pitää ottaa siitä kaikki irti!