Tämän jouduin toteamaan eilen, kun kävimme oman perheen voimin Tivolissa. Yksi kiekka High Energyssa sai jo hirveän pahoinvoinnin aikaiseksi, lippuja kuitenkin oli jäljellä, joten piti käydä vielä Sombrerossa mutka. Ei enää ikinä. Ja aiemmin ei mikään lippumäärä riittänyt, kun aina piti vain mennä uudestaan. Vanhuus ei tule yksin jne.
Eilinen oli muutenkin kunnon kiukuttelupäivä ihan jokaiselle, tyttö tekee hampaita ja valvoo ja kärtyää, miehellä muuten vain lapsetti, joten en sitten päässyt tekeen kouluhommia koneelle, kun voiton vei Age of Conan ja sekös vasta mulla kiukutti. Onneksi tänään saanut jo puolet tehtävistä tehtyä, puolikas essee kirjoittaa ja kauhein tehtävä toki viimeisenä. Käsitöillekin on jäänyt vain vähän aikaa, kun miehen sisko oli ensin kylässä ja sitten oli jos minkälaista menoa ja tuloa joka suuntaan. Ai niin, päivän surkeutta vain lisäsi Sydämen asialla - jakso, joka oli niin hirveä kuin olla ja voi. En tykännyt. Lupasin boikotoida sitä vähintäänkin ikuisesti. Epäilen kyllä itsekin sen lupauksen pitävyyttä..

Viime aikoina minut on vallannut hirveä uudistumisen tarve. Olenkin harkinnut blogille muuttoa toiseen osoitteeseen, ei aivan vielä ole ajankohtainen asia, mutta ehkä pian. En pidä yhtään nykyisen blogini ulkonäöstä, yritin sitä jossain vaiheessa muuttaakin, mutta jokin tekstimuotoilu heitti päin honkia, enkä sitten jaksanut tapella.
Muutenkin jonkinlainen kriisi meneillään. Miehellä on työnsä ja työkaverinsa, pelinsä ja pelikaverinsa, ja tuntuu, että minulla ei vain ole mitään. Luokkakavereiden kanssa en ikinä ehtinyt tutustumaan, ujous tuskin auttoi asiaa yhtään. Ja ensimmäisen vuoden jälkeen jäin äitiyslomalle ja siitä tytön kanssa kotia. Opiskelut olen tehnyt kotoa, enkä kyllä enää edes tiedä, että ketä minun luokalla on, kun porukkaa on tippunut koko ajan pois. Olen opiskelija, mutten kuitenkaan, ja opiskelutkin ovat jo loppusuoralla, mutteivät kuitenkaan. Olen kotiäiti, mutten kuitenkaan. Haluaisin töihin, muttei ole ammattia vielä. Puusk. Yhtä osa-aikaista työpaikkaa ajattelin hakea, ihan vain oman mielenterveyteni vuoksi, mutta sitähän ei sitten tiedä, että miten sen kanssa käy. Lehtiä olisin päässyt jakamaan, halusin haja-alueelle jakamaan autopiiriä, sillä siitä lupailtiin 700€ / kk. Mainitsin tämän, kun työpaikasta soitettiin, mihin soittaja totesi, että no tämähän on aikalailla haja-alueella. Palkka kuitenkin olisi ollut vain n. 160€ (lehtiä jakaa n.400 talouteen) + bensasta 40€, eli jäisin näillä bensan hinnoilla melkeinpä nollille. Kannattavaa työtä. Ennemmin käytän aikani vaikka käsitöihin ja tytön kanssa olemiseen. Juu, haluan tehdä töitä, mutta haluan myös palkkaa siitä. Pitää myös katsoa, että pitääkö sitä jossain välissä jättää Rovaniemi taakseen, kaikki vain kallistuu ja "köyhien" palvelut heikentyy JA kallistuu. Kattoa nyt että mitä se tulevaisuus tuo.