Revontulihuivi olisi nyt sitten valmis! Olen tosin niin ilkeä, etten sitä esittele tässä blogissa, vaan se löytyy uudesta blogistani  Monaliz kutoo (linkki).

Tämä blogi ilmeisesti kohtasi nyt loppunsa. Haikeaa, mutta pakko mikä pakko. Josko tuo blogspot toimisi vähän paremmin.

Anopin huivi valmistuu pikkuhiljaa, pitäisi löytää jostain hirveä turbovaihde, sillä maanantaiksi pitäisi olla valmis ja ainakin vielä 30 riviä on tehdä. Asiaa ei toki helpota se, että kutominen onnistuu vain tuon taaperon nukkuessa, muuten ilmestyy yksi ylimääräinen käsipari auttamaan kutomisessa.. Välissä tuleekin ihmeteltyä, että miten muut äidit, joilla on tuollainen avulias taapero kotona, pystyvät kutomaan, kun itsellä on päivän aikana hurjat pari tuntia taaperotonta aikaa kutomiselle :S

Aikaa vie myös lenkkeily, ensi kuussa pitäisi lähteä Oulangan kansallispuistossa käymään vaelluksella ja liikuntaa olen viimeksi harrastanut.. Ei voi edes muistaa! Onneksi nyt on tullut tavaksi lenkeillä käynti, tunnista kolmeen tuntiin päivässä vierähtää kierrellen Rovaniemen kaupunkia. Hirveä hinku vain olisi jo sille vaellukselle!

Pitänee siirtyä vielä vähäksi aikaa, taaperotonta aikaa minulla varmaan vielä vartti, joten pitää ottaa siitä kaikki irti!

Heti alkuun kiitokset kommentoinneille, ihana tietää, että jotkut täällä edes vierailevat :)
Sitten itse asiaan, eli oon shoppaillu ( ja saisin hävetä, mutta olen liian innoissani hävetäkseni..)! Jaanamaan innoittamana suuntasin eräs päivä Citymarketiin ja hain ensimmäisen käsityöpussukkani! Kuvaan pääsi mukaan poseeraamaan toinen Tinttamarellilta tilatuista langoista



Pussukan sisältä löytyi se toinen lanka, osittain muuntautuneena jo anopin huiviksi uusien Pitsi-Addien avulla



Anoppi kävikin eilen kylässä ja totta kai kävi ihastelemassa tuota huivia, en sitten vielä maininnut mitään, että se on hänen myöhästynyt synttärilahja.. Onhan tässä jopa pari vkoa aikaa tehdä se valmiiksi, ennen kuin anoppi seuraavan kerran saapuu kylästeleen!

Mutta voi vitsi kun olisinkin rikas, tilaisin Tinttamarellilta vielä ainakin kymmentä erilaista lankaa.

Flunssa vaatii oikeat lääkkeet, tässä tilanteessa paras vaihtoehto on lämmin kaakao <3 Kuumetta yrittää nostaa ja sekös vain kärtyttää, sama vika taaperolla, joten kärtytään sitten yhdessä. Odotan piristystä Tinttamarellin paketin muodossa, aamulla ollut Oulussa, josko tänään jo pääsisi perille *sormet ristissä*.

Ullasta piti minunkin kirjoittaa. Itselläkin unohtunut positiivisen palautteen antaminen, vaikka monet kerrat onkin Ullan arkistoa tullut koluttua läpi. Kiitokset minunkin puolesta :)
Katselin, että ainakin Jade, Aleena, Sikuriina ja mahollisesti monia muitakin pitäisi uusimmasta Ullasta tehdä, eli neulejono senkun vain kasvaa.. Jaiks.

Tänäänkin on ollut hieman pahanmielenpäivä, eräästä kurssista piti kahdelle opettajalle palauttaa tehtävät, toiselle palautin yhden raportin tyngän tms. ja sain hirveät haukut asetteluista ja lähdeviitteistä jne., ihmettelin jo että miksei sitten antanut hylsyä, kerta niin hirveää oli kaikki, mutta ei, kyllä teksti itsessään oli oikein hyvää, hän vain ei ollu tyytyväinen asetteluihin. Onneksi sitten toinen opettaja melkeinpä ylisti esseetäni ja yrityskuvaustani, kovasti yritti puhua minua mukaan yritysopintoihin, että saataisiin minustakin yrittäjä.. Huhhuh.

On muuten useamman kerran hiipinyt mieleen, että lukeeko tätä minun blogia oikeasti kukaan? Onhan tämä tietenkin kiva tapa kerätä omia juttuja kasaan, mutta toisaalta tuntuu hieman turhauttavalta, jos nämä jutut on sittenkin vain minua varten, vaikka netistä löytyvätkin..
Siispä.
Jos luet tätä, jättäisitkö itsestäsi merkin. Mielelläni haluaisin tietää, että millaiset ihmiset eksyvät tänne.

Selvisihän se lopulta, että miksi olo oli koko ajan niin kärty ja väsynyt. Reilu viikko sitten sain yhden kurssin tehtävät tehtyä ja palautettua, minkä jälkeen purkautui stressi, ja kuume ja räkätauti iski. Käsityötkin jäi sitten täysin vaille huomiota, nyt onneksi olen parina päivänä sentään jaksanut jatkaa kauan sitten aloitettua Shediriä.

Kuvia en saa tähänkään päivitykseen, mutta ehkä pian! Sain LOPULTAKIN Tinttamarellille tehtyä tilauksen, oli tullut kauan kaipaamiani lankoja. Anopin synttärit oli kylläkin eilen, mutta yllättääpä lahja sitten ainakin enemmän, kun lopulta sen saa. Kunhan ei jouluun asti joutuisi odottamaan.. Piti toki samalla tilata itselleni pitsi-addit ja miehen siskon huiviin langat. Siinäpäs sitä onkin sitten puuhaa vähäksi aikaa. Vielä vain kun keskittymiskyky riittäisi.

Elämä alkaa ehkä pikkuhiljaa kukoistaa, ensi viikolla selviää, että pääsenkö syksyllä harjoitteluun haluamaani paikkaan! :)

 

Perfect houselife - blogissa bongasin ammatinvalintatestin, joskos se vähän selkiyttäisi ajatuksia.

Tulokset:

Sosiaalinen	32%
Tieteellinen	62%
Systemaattinen	80%
Yrittävä	15%
Taiteellinen	71%
Käytännöllinen	30%

Ammatteja:

Piirtäjä
Valokuvalaborantti
Somistaja
Kampaaja
Kutoja
Kukkienmyyjä
Laatoittaja
Maalari
Ompelija

Jepjep. Kaikki kuulostaa sellaisilta ammateilta, mitä olen hurjassa nuoruudessa harkinnut, mutta ei ne välttämättä enää ole kuin vain haaveissa, kun on kerääntynyt vähän tuota realismiakin jo.

Tämän jouduin toteamaan eilen, kun kävimme oman perheen voimin Tivolissa. Yksi kiekka High Energyssa sai jo hirveän pahoinvoinnin aikaiseksi, lippuja kuitenkin oli jäljellä, joten piti käydä vielä Sombrerossa mutka. Ei enää ikinä. Ja aiemmin ei mikään lippumäärä riittänyt, kun aina piti vain mennä uudestaan. Vanhuus ei tule yksin jne.
Eilinen oli muutenkin kunnon kiukuttelupäivä ihan jokaiselle, tyttö tekee hampaita ja valvoo ja kärtyää, miehellä muuten vain lapsetti, joten en sitten päässyt tekeen kouluhommia koneelle, kun voiton vei Age of Conan ja sekös vasta mulla kiukutti. Onneksi tänään saanut jo puolet tehtävistä tehtyä, puolikas essee kirjoittaa ja kauhein tehtävä toki viimeisenä. Käsitöillekin on jäänyt vain vähän aikaa, kun miehen sisko oli ensin kylässä ja sitten oli jos minkälaista menoa ja tuloa joka suuntaan. Ai niin, päivän surkeutta vain lisäsi Sydämen asialla - jakso, joka oli niin hirveä kuin olla ja voi. En tykännyt. Lupasin boikotoida sitä vähintäänkin ikuisesti. Epäilen kyllä itsekin sen lupauksen pitävyyttä..

Viime aikoina minut on vallannut hirveä uudistumisen tarve. Olenkin harkinnut blogille muuttoa toiseen osoitteeseen, ei aivan vielä ole ajankohtainen asia, mutta ehkä pian. En pidä yhtään nykyisen blogini ulkonäöstä, yritin sitä jossain vaiheessa muuttaakin, mutta jokin tekstimuotoilu heitti päin honkia, enkä sitten jaksanut tapella.
Muutenkin jonkinlainen kriisi meneillään. Miehellä on työnsä ja työkaverinsa, pelinsä ja pelikaverinsa, ja tuntuu, että minulla ei vain ole mitään. Luokkakavereiden kanssa en ikinä ehtinyt tutustumaan, ujous tuskin auttoi asiaa yhtään. Ja ensimmäisen vuoden jälkeen jäin äitiyslomalle ja siitä tytön kanssa kotia. Opiskelut olen tehnyt kotoa, enkä kyllä enää edes tiedä, että ketä minun luokalla on, kun porukkaa on tippunut koko ajan pois. Olen opiskelija, mutten kuitenkaan, ja opiskelutkin ovat jo loppusuoralla, mutteivät kuitenkaan. Olen kotiäiti, mutten kuitenkaan. Haluaisin töihin, muttei ole ammattia vielä. Puusk. Yhtä osa-aikaista työpaikkaa ajattelin hakea, ihan vain oman mielenterveyteni vuoksi, mutta sitähän ei sitten tiedä, että miten sen kanssa käy. Lehtiä olisin päässyt jakamaan, halusin haja-alueelle jakamaan autopiiriä, sillä siitä lupailtiin 700€ / kk. Mainitsin tämän, kun työpaikasta soitettiin, mihin soittaja totesi, että no tämähän on aikalailla haja-alueella. Palkka kuitenkin olisi ollut vain n. 160€ (lehtiä jakaa n.400 talouteen) + bensasta 40€, eli jäisin näillä bensan hinnoilla melkeinpä nollille. Kannattavaa työtä. Ennemmin käytän aikani vaikka käsitöihin ja tytön kanssa olemiseen. Juu, haluan tehdä töitä, mutta haluan myös palkkaa siitä. Pitää myös katsoa, että pitääkö sitä jossain välissä jättää Rovaniemi taakseen, kaikki vain kallistuu ja "köyhien" palvelut heikentyy JA kallistuu. Kattoa nyt että mitä se tulevaisuus tuo.

Harvinaislaatuinen juhannus, ollaan nimittäin vain oltu kotosalla. Toisen Kertun sain pääteltyä loppuun ja Branching out on jo yli puolen välin. Aloitin myös yhtä pipoa muutamaan otteeseen, mutta kyllästyin, joten se pääsi purkuun. Kolmea lapas-kirjaa myös on tullut selattua ees ja taas läpi, sormet syyhyäisi alotella jälleen uutta projektia. Harvinaista tällainen, tavallisesti hyvä, että saan yhtäkään työtä edes aloitettua, nyt taas ei jaksaisi keskittyä vain yhteen, vaan koko ajan pitäisi aloittaa jotain uutta.

Taapero, vajaa 1,5v.,  yllätti kyläreissulla. Ilmoitti, kun lähtöä tehtiin: "Lähetään vetään!" Siinäpäs äitillä ja isillä naurussa piettelemistä. Eipä kyllä olla tommosta ikinä suustamme päästetty, tiä sitten mistä on tyttö vaikutteita saanu..